|
Moi! Täällä history- kohdassa on öhöm.. mukavia (ei kyllä tallin omistajien suosikkeja) paljastuksia
omistajista sekä tallin historia.
No, oli tavallinen syyspäivä vuonna 2003 syyskuuta. Menin koneelle ja menin katsomaan sähköpostini.
Siellä oli tullut uusi viesti Miilalta, jonka otsikkona oli "väliaikainen v-talli". Hämmästyin, miksi Miila oli pistänyt sellaisen
otsikon. Olimmehan me haaveilleet yhteisestä virtuaalitallista mutta ei olisi uskonut Miila-tohelosta(kiitti vaa...), että
hän olisi onnistunut tekemään sivut. Katsoin kuitenkin sen viesti missä luki:
"Heidi, Heidi, meillä on väliaikainen v-talli! Sen osoite on......
t. Miila"
Menin heti tuolle tallille ja aloin tutkia hevosia. Ne olivat ihan mukavia, mutta en löytänyt suosikkiani.
Mietin miten voisin tehdä sivuja, sillä Miilakaan ei voisi auttaa, minä nimittäin asun Saarijärvellä ja Miila Vaajakoskella.
No, sitten sain kuulla mutsilta iloisen yllätyksen: Miila ja hänen pikkusisko Vilma (Vilma on yksi tallin hoitaja) tulisivat
meille. Olin innoissani ja en olisi jatkanut odottaa, milloin he tulivat. Heti kun Miila ja Vilma tulivat, niin menimme meille
ja Miila neuvoi, miten päivittäisin virtuaalitallia. Vuoden 2004 kesällä meidän päähän putkahti sellainen ajatus, että tekisimme
uuden virtuaalitallin, koska Groups alkoi kyllästyttää. No, ensiksi teimme sivut geocitiesiin. Kun sivut olivat meilkein valmiit,
niin huomasimme, ettemme halunneet tallin nimeksi Hopeaharjan Hevostalli. Sitten etsiskelimme uutta paikkaa pitkään ja lopulta
se löytyi täältä Tripodista. Aluksi oli ongelmia selvittää sivun osoite, mutta nyt kaikki on näin...!
Paljastuksia:
Olin matkustanut 3 päivän ajaksi kesällä 2004 Miilan luokse. No, kävimme sitten tallilla katsomassa
Miilan hoitsua Tootsieta. Sen jälkeen kengät olivat ihan mudassa, sillä olimme hakeneet "Tuutsin" tarhasta, joka oli ihan
mutavelliä. No, Miilan äiti pesi kengät ja pisti ne kuivumaan ulos. Kun me kaikki olimme lähdössä Saarijärvelle, niin pistin
kengät jalkaan. Ihmettelin, miksi pottuvarvastani pisteli. No otin kengän pois ja kokeilin kenkää sisältä. Siellä oli jotain,
jonka nostin sieltä. Ennenkuin tajusin, että se oli ampiainen, niin se oli ehtinyt pistää minua sormeen. Päästin sen irti
ja sain huomata, että sormi ja varvas olivat turvonneet kymmenkertaisiksi. Tuli sitten ihana kotimatka...
Tekstit: Heidi (Miila)
|
